Lauantaina poikkesimme Forssassa ja aamu aloitettiinkin kaverin kanssa tokoilessa ja höpötellessä. Pienestä leijonakoirasta ja Hukasta löytyikin hauskoja samankaltaisuuksia! Pysyttiin ihan perusasioissa ja suurimmaksi osaksi treeni olikin sitä, että siitä toisesta koirasta ei tarvitse välittää silloin kun tehdään hommia. Hyviä häiriötekijöitä löytyi myös muutenkin treeniin kun omat lapset oli mukana ja heillä vauhtia riitti taas ihan liiaksikin. Oli mahtava huomata, että kumpikin koira sieti häiriöt loistavasti ja keskittyivät olennaiseen!
Illalla Iida ja Hukka pääsivätkin sitten uimaan. Vaikka Hukka oppikin ”vasta” viime kesänä uimaan, oli siitä talven aikana kuoriutunut täysin vesihullu uimari! Se olisi uinut varmaan aamuun asti, jos olisi saanut 😀 Ikävä yllätys kuitenkin odotti, kun uimareissu oli ohitse ja otin koirat ulos autosta. Takaluukun peite oli veressä! Ensimmäisenä tietenkin mieleeni tuli, että onko Iida aloittanu juoksut ajoissa. Sen jälkeen saikin viedä molemmat koirat suihkuun ja alkaa selvittelemään mistä sitä oikein tulee. Pitkän tutkiskelun jälkeen löysin Hukan tassusta haavan. Noin reilu sentin mittainen kynnen vierestä anturaan. Onneksi HP on niin mainio koira ja antaa tehdä mitä vaan toimenpiteitä, että sain haavan täysin puhtaaksi hiekasta ja liasta. Kovasti on nyt tassu paketissa ja vaikka se ei sitä lainkaan arista, on meillä sen kanssa nyt treenit treenailtu vähintään viikoksi ja levolla mennään. En halua ottaa mitään riskejä sen suhteen, että haava ei paranisi sen takia koska koira joutuu tassuaan käyttämään yhtään ylimääräistä.
